Kelan tuoreen tutkimuksen mukaan masennukseen perustuvat pitkät sairauspoissaolot ovat lisääntyneet opiskelijoilla huomattavasti enemmän kuin työssä käyvillä. Naisopiskelijoilla nousu on erityisen jyrkkää, lisäksi miesopiskelijat erottuvat tilastoissa työelämässä olevista ikätovereistaan. Masennuksesta on tullut opiskelijaelämän varjopuoli.
Miksi yhä useampi opiskelija väsyy? Opiskelijoihin kohdistuu tänä päivänä monia paineita; pitäisi valmistua ajoissa, tehdä töitä opintojen ohella, verkostoitua, pysyä muuttuvan maailman mukana ja samalla pitäisi sopeutua koulutusleikkauksiin sekä jatkuvasti niukkenevaan toimeentuloon. Tämä on merkki siitä, että opiskelijoihin kohdistuvat vaatimukset ylittää yhä useamman opiskelijan jaksamisen rajat.
Masennus ei ole opiskelijan heikkous. On kohtuutonta odottaa nuorilta aikuisilta, että he selviävät opiskelusta yksin, suorituskykyisinä ja yhteiskunnan odotuksiin mukautuneina, kun samalla ympäröivän maailman tapahtumat kuten pandemiat, sodat ja taloudellinen epävarmuus lisäävät näköalattomuutta.
Tässä ympäristössä mielenterveysongelmat ovat oireita järjestelmän toimimattomuudesta. Ne kertovat enemmän yhteiskunnan rakenteista kuin yksilön kyvystä selviytyä. Opiskelijoiden tilanne tulee tunnistaa hätätilana ja tähän hätähuutoon tulee vastata.
Ratkaisujen etsiminen ei voi jäädä yksin opiskelijoiden vastuulle. Tarvitaan kokonaisvaltaisempaa muutosta, joka mahdollistaa keskittymisen opintoihin ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta ja mielenterveyspalveluita, joihin pääsee ajoissa ja ilman pitkää jonotusta.
Lopulta tärkein kysymys on tämä: millaista opiskelukulttuuria haluamme rakentaa? Haluammeko arvostaa vain niitä, jotka jaksavat puurtaa yksin, vai niitä, jotka uskaltavat hakevat apua, tunnistavat rajansa ja tuovat pahan olonsa ilmi, ennen kuin on liian myöhäistä.
Mielenterveyden haasteet eivät katoa vaikenemalla tai siirtämällä vastuuta yhä enemmän yksilölle. Ne ratkeavat vasta, kun rakennamme opiskelusta ja koulutusjärjestelmästä sellaisen, joka huomioi yksilölliset erot, eikä perustu jatkuvaan suorittamiseen ja kilpailuun. Hyvinvointi on onnistumisen mittari, ei vain opintopisteiden määrä.
Kirjoittanut Joel Kangasmaa, Helgan hallituksen puheenjohtaja
