Jos olisin nyt nuori, joka selaa Opintopolku-sivustoa, pysähtyisin yhden kysymyksen äärelle: kannattaako juuri nyt lähteä opiskelemaan? Moni vastaisi tähän automaattisesti kyllä, mutta onko tilanne enää niin yksinkertainen kaikille? Tarkastelen kysymystä omien kokemusteni kautta.
Aloitin AMK-opinnot syksyllä 2019 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Muutin Mikkeliin kesällä ja asuin opiskelija-asunnossa. Sain opintotukea ja yleistä asumistukea heti opintojen alusta. Asumistuen ansiosta vuokrasta jäi maksettavaa noin 100 euroa kuukaudessa. Opintorahaa sain 250 euroa kuukaudessa, ja koska en ollut varma työllistymisestä opintojen ohella, nostin opintolainaa 650 euroa kuukaudessa.
Vuosina 2020–2021 pääsin tekemään opintojen ohella palkkiollisia luottamustehtäviä opiskelijakunnassa. Koronapandemian aikana arki mahdollisti opintojen ja luottamustehtävien yhdistämisen varsin sujuvasti. Taloudellisesti tilanne oli minulle toimiva, mutta koen silti, ettei se korvannut kaikkia niitä kokemuksia, joita opiskeluaikana jäi väliin. Olin myös monella tapaa onnekas verrattuna opiskelijoihin, jotka eivät pystyneet työskentelemään lainkaan opintojen ohella.
Mutta mitä on muuttunut nyt, kun korona on takanapäin? Miksi yhä useampi nuori pohtii, kannattaako opiskelemaan lähteä? Paljonkin.
Tällä hetkellä opintorahaa voi saada noin 279 euroa kuukaudessa. Jos opiskelija asuu esimerkiksi Mikkelissä vastaavassa opiskelija-asunnossa kuin minä aikanaan, asumislisän jälkeen vuokrasta voi jäädä maksettavaa noin 150-200 euroa kuukaudessa. Opintolainaa puolestaan voi saada jopa 850 euroa kuukaudessa. Ensisilmäyksellä luvut eivät näytä dramaattisesti muuttuneen. Joku voisi jopa todeta, että opiskelijan taloudellinen tilanne on parantunut. Todellisuus on kuitenkin monelle toinen.
Aiemmin opiskelijat saivat yleistä asumistukea ympäri vuoden. Nykyisin asumislisää maksetaan vain niiltä kuukausilta, jolloin opiskelee. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kesäaikana opiskelijan on joko käytävä töissä, suoritettava opintoja tai turvauduttava opintolainaan. Työllistyminen opintojen ohella on nykyisessä työmarkkinatilanteessa monille vaikeaa, kesätöistä puhumattakaan. Kesäopinnot ovat yksi vaihtoehto, mutta ne kuluttavat opintotukikuukausia ja vaikuttavat tulorajoihin. Samalla opintoraha ja asumislisä eivät useinkaan riitä kattamaan kaikkia elinkustannuksia, mikä ohjaa opiskelijoita entistä vahvemmin opintolainan käyttöön. Lainan ottamisen ei pitäisi olla edellytys korkeakouluopinnoille, mutta käytännössä tilanne on monelle juuri tämä.
Valtiontakauksen korotuksen myötä opintolainaa voi 210 opintopisteen AMK-tutkinnosta valmistuneella kertyä jopa noin 30 000 euroa, kun aiemmin summa oli arviolta 23 000 euroa. Vaikka valmistuisi tavoiteajassa ja saisi opintolainahyvityksen, jää velkaa silti merkittävä määrä. Lisäksi opintolainaan liittyy korko, jonka vaikutukset ovat viime vuosina konkretisoituneet korkotason noustessa. Taloudellisesta näkökulmasta opiskelemaan hakeutuvalla nuorella on siis entistä enemmän pohdittavaa. Vaikka lainamäärä ei yksinään vaikuttaisi ylivoimaiselta, sen takaisinmaksu nojaa vahvasti siihen, että valmistuttuaan opiskelija pääsee töihin, joissa on korkeakoulututkinnon mukainen keskipalkka tai sitä parempi.
Samaan aikaan työmarkkinat ovat murroksessa. Globaalit kriisit ja esimerkiksi tekoälyn nopea kehitys muuttavat työn tekemisen tapoja ja osaamistarpeita. Tämä saa monet nuoret pohtimaan entistä tarkemmin, mitä kannattaa opiskella ja/tai kannattaako lainkaan. Kysymys on entistä merkittävämpi myös siksi, että ensikertalaisuuden painoarvo korkeakouluhaussa on kasvanut. Moniin koulutuksiin valtaosa opiskelijoista valitaan ensikertalaisina. Tämä parantaa niiden mahdollisuuksia, joilla ei vielä ole korkeakoulupaikkaa, mutta samalla väärä valinta voi tuntua riskiltä. Kaikki eivät tiedä vielä toiselta asteelta valmistuessaan tai edes välivuoden jälkeen, mitä haluavat tehdä tulevaisuudessa. Elämme myös aikaa, jossa siirrytään murroksesta toiseen ja valitettavan usein kriisistä seuraavaan. Tällaisessa ympäristössä “varman alan” valitseminen ei ole yksinkertaista.
Jos tässä kohtaa on tullut olo, että nyt asiantuntija pelottelee nuoria, ei se ole minun tarkoitukseni. Tavoitteeni on tuoda esiin niitä tekijöitä, joita korkeakouluopintoja pohtiessa on hyvä ottaa huomioon. Opiskelijoiden toimeentuloon ja koulutusjärjestelmään liittyvät haasteet eivät todennäköisesti poistu lähivuosina, vaikka niiden eteen tekevät monet tahot niin kuin Helga jatkuvasti töitä. Samalla on tärkeää muistaa, että koulutus itsessään on edelleen arvokasta. Jos joku kysyisi minulta: “Pitäisikö minun lähteä opiskelemaan esimerkiksi tekoälyä?”, vastaisin kysymyksellä: “Onko se oikeasti se, mitä haluat tehdä?” Koulutusvalintaa ei kannata tehdä pelkästään trendien tai oletettujen työmarkkinatarpeiden perusteella.
Lopuksi haluan palata alkuperäiseen kysymykseen. Jos nuori kysyisi minulta, kannattaako opiskelemaan lähteä, vastaisin edelleen kyllä. Korkeakoulutuksen merkitys ei ole katoamassa. Samalla ei kuitenkaan ole pakko edetä suoraan putkessa eteenpäin, vaan on täysin hyväksyttävää käyttää aikaa pohtimiseen, kokeiluun ja itsensä ymmärtämiseen. Nyt kun yhteishaku on käynnissä, on mahdollista “kokeilla vesiä” vaikka heti, tai syksyllä, tai vuoden päästä. Lopulta se päätös on aina sinulla itselläsi.
Kirjoittaja on Haaga-Helian opiskelijakunta Helgassa työskentelevä asiantuntija Rico Martikainen.
