Seuraavassa blogitekstissä ruokatuotannon opettajat Sakari Ketolainen ja Jari Karjalainen käsittelevät Haaga-Heliassa järjestettävää etäopetusta. Blogiteksti on kirjoitettu syksyllä 2020.
“Haaga-Heliassa siirryttiin maaliskuussa 2020 koronan takia etäopetukseen. Siirtyminen etäopetukseen ja -opiskeluun tapahtui vauhdilla. Haagan kampuksella järjestettiin maaliskuun toisella viikolla Resto 2020 -kilpailut, ja kampus oli täynnä ihmisiä. Tämä tapahtui juuri hetkeä ennen kuin korona muutti jokaisen arkea. Olin ryhmäni kanssa toteuttamassa kilpailujen ruokatarjoiluja. Gaalaillallinen jää mieleen pysyvästi. Kaikki onnistui hienosti, mutta silti ihmiset muistavat sen myös viimeisenä illalliskokemuksena Haagassa ”vanhaan aikaan”.
Sitä seuraavalla viikolla oli suunnitelmissa, että ryhmät toteuttaisivat opintojaksotehtävänä suunnittelemansa sydänmerkkiaterian opetuskeittiössä. Raaka-aineet oli jo tilattu valmiiksi. Sitten kampukset suljettiin ja opetuskeittiötoiminta vaihtui teoreettisempaan etäopiskeluun
Kaikki suunnitelmat opetuksen järjestämisen suhteen menivät uusiksi. Opetuskeittiö on ruokatuotannon opettajalle tärkeä ympäristö, ja ruokatuotanto on hyvin käytännönläheistä ja konkreettista tekemistä. Sen vuoksi muutos tuntui suurelta. Silloin mielessäni pyöri paljon kysymyksiä siitä, miten opetuskeittiön ainutlaatuista oppimisympäristöä voitaisiin simuloida Zoomissa. Onneksi ruokatuotannon johtamiseen liittyy myös paljon sisältöjä, joita voidaan tarkastella teoreettisesta näkökulmasta. Silloin syntyi idea, että voisiko jokaisen omassa kotikeittiössä tehdä ruokatuotannon harjoitteita? Huomasin, että pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, mutta muutamalle lisävaihteelle ilmeni silloin tarvetta. Vaihto-opiskelijoiden videot perunarieskan valmistamisesta Kolumbiassa ja kanelipullan leipomisesta Ranskassa ilahduttivat suuresti opiskelijoita. Tämä antoi uskoa siihen, että ruokatuotantoa voi oppia myös etänä.
Syyslukukaudella 2020 opetus organisoitiin hybridimallilla. Osa opintojaksoista oli toteutettu syksylläkin kokonaan etänä, mutta vastapainoksi esimerkiksi Ruokatuotannon prosessit -opintojakso toteutettiin kokonaan lähiopetuksessa. Hybridimalli mahdollistaa opetuksen suunnittelun ja rytmittämisen siten, että pääsemme mahdollisimman paljon myös opetuskeittiöön. Olimme syksyllä aloittaneiden ruokatuotannon johtamisen opiskelijoiden kanssa kaksi viikkoa opetuskeittiössä, ja marraskuun alusta jouluun saakka opiskelijat toteuttivat ruokatuotantoprojektejaan pop up -tyyliin kampuksella. Ruokatuotannon parissa hyvä henkilökohtainen hygienia ja huolellinen työskentely ovat keskeisessä asemassa aina, joten turvalliseen ja terveelliseen työskentelyyn on hyvät lähtökohdat. Pienensimme ryhmäkokoja opetuskeittiössä, jotta turvavälit toteutuisivat paremmin. Keittiössä työskennellessä on myös vahva maskisuositus.
Helsingin Sanomat uutisoi 2.11. kevään poikkeuksellisten opetusjärjestelyiden vaikutuksista korkeakoulujen toimintaan, artikkeliin pääset tästä. Selvityksen oli tehnyt Kansallisen koulutuksen arviointikeskus.
Alustavien tulosten perusteella poikkeukselliset opetusjärjestelyt eivät näytä hidastaneen opiskelijoiden tutkintoja. Korkeakoulujen tekemässä kyselyssä opiskelijat kokivat haasteeksi erityisvälineitä vaativien kurssien suorittamisen sekä harjoittelujen suorittamisen ja lopputöiden tekemisen. Haasteita koettiin myös yhteisöllisyydessä, opiskelumotivaatiossa ja itseohjautuvuudessa. Korkeakoulujen henkilöstö on kokenut etätyön myönteisesti, ja siihen siirtymisen onnistuneen hyvin. (Helsingin Sanomat 2020.)
Kyselyn alustavien tulosten mukaan opiskelijat olivat kokeneet haasteelliseksi erityisvälineitä
vaativien kurssien suorittamisen. Opetuskeittiössä on paljon ammattimaiseen ruoanvalmistukseen tarkoitettuja koneita ja laitteita, käsittelemme myös harvinaisia ja arvokkaita raaka-aineita opetuksessa. Näiltä osin voidaan puhua pienoisesta haasteesta sisältöjen läpikäymisessä Zoomissa ja kotikeittiössä. Samojen opintosisältöjen siirtäminen sellaisenaan ei ole tarkoituksenmukaista nykytilanteessamme. Uudet ratkaisut mahdollistavat toiminnan kehittämisen ja uuden luomisen, mikä ei tietenkään tapahdu käden käänteessä. Opettajat ja opiskelijat ovat ottaneet digiloikan sijaan digiharppauksen, ja toiminta kehittyy parempaan suuntaan koko ajan. Alustavissa tutkimustuloksissa mainitut haasteet yhteisöllisyydessä ja itseohjautuvuudessa ovat ymmärrettäviä. Olen huomannut saman ilmiön opiskelijoiden kanssa käytyjen keskustelujen ja saatujen palautteiden perusteella.
Edellä mainituilla asioilla on varmasti vaikutusta myös motivaatioon. Nämä vaikuttavat myös opettajan työhön, sillä Zoom-luennoilla vuorovaikutus on erilaista kuin luokkahuoneessa tai opetuskeittiössä. Erityisen tärkeää olisikin miettiä, miten jokainen oppimisprosessiin liittyvä henkilö voisi omalta osaltaan edistää yhteisöllisyyttä ja itseohjautuvuutta? Tai miten motivoitua haasteellisten aikojen keskellä? Opiskelijat ja opettajat ovat samassa veneessä. Kaikkien sopeutumiskykyä ja kärsivällisyyttä koetellaan, mutta niinhän uutta oppiessa aina.
Hyvä puoli tässä on se, että kaikki saavat oppia uutta. Koen, että etätyöhön siirtyminen on sujunut hyvin ja olen pystynyt reagoimaan muutoksiin. Opettajan arki on muuttunut paljon. Olen muuttanut ja päivittänyt työskentelytapojani, mikä on ollut erittäin opettavaista. Suuret muutokset tuovat mukanaan myös kehitystä”.
