Jonotan kuin ilmaisia ämpäreitä ja en todellakaan ole ainoa. Onneksi istun turvallisesti oman tietokoneen ääressä, enkä juuri avautuvan halpakaupan pihassa. Siellä käsilaukut ja kävelykepit viuhuivat ankaraan tahtiin. Vain vahvimmat selviytyisivät siinä taistelussa.
Olen jonottanut nyt jo useamman kuukauden. Olisi pitänyt olla aikaisemmin liikkeellä, kuten pikkukylän vaarit aamukuudelta. Suuri osa on jo mennyt ja olen edelleen vasta 498. jonossa, eikä minulla ole enää päiviä hukattavaksi.
Tuijotan ruutua ja päivitän sivua samaan tahtiin kuin mummoni tekee uutta silmukkaa valmistujaislahjasukkiin. 497., 496., 495.,… Jono näyttää liikkuvan hyvään tahtiin. Ehkä näitä ämpäreitä riittää muillekin kun sadalle ensimmäiselle.
Mietin jonoa takanani ja pohdin onko mahdollista, että joku pääsisi etuilemaan. Kauempaa tulevilla on etuajo-oikeus. Ja minä kiidän kuin Olavi punaisella Ladalla ohituskaistaa. Tosin mittari näyttää vajaat 70 km/h ja vauhti hidastuu entisestään, vaikka kuinka painaisi kaasua.
Olen alkanut asteittain luopua toiveistani. Ihan tyhjäkin ämpäri pian kelpaisi, kunhan sen saisi ennen takana jonottavaa Sirpaa.
Pääkaupunkiseudun opiskelijakuntien kaupunkipoliittinen ohjelma:
Kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja on oltava tarjolla riittävästi opiskelijoiden monipuolisiin tarpeisiin.
HOASilla on tämän blogin julkaisuhetkellä noin 10 000 asuntoa ja noin 5200 asunnonhakijaa. Asuntoja myönnetään jonottajille arvioidun tarpeen mukaan. Pääkaupunkiseudun kaupunkien on asetettava vuosittaiseksi tavoitteeksi 600 valmistuvaa opiskelija-asuntoa, joissa tulee ottaa huomioon esimerkiksi esteettömyys, turvallisuus ja sijainti.
Äänestämällä kuntavaaleissa voit vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten paljon uusia asuntoja kaavoitetaan opiskelijoille.
Pinja Packalén & Matti Pussinen
#opiskelijanturvana
