20.11.2019
En oo saanut kolmeen yöhön nukuttua. Mä vaan pyörin ja pyörin. Eikä mulla välttämättä pyöri edes ajatukset päässä. Päivisin oonkin sit aivan unessa, enkä saa koulussa mitään aikaan. Turhaudun siitä, että en saa mitään aikaan. Muuten oonkin aivan turta ja lukossa. En saa enää mistää otetta, eikä musta saa otetta. Jos joku koskis muhun, sen käsi varmaan menis mun läpi.
Aattelin, että tää helpottaisi. Jos edes saisin jotain avattua, kun tähän rustailen. Ja ainakin saisin jotain aikaan, ees muutaman lauseen.
7.2.2020
Itkettää, jatkuvasti. Ärsyttää, kun en osaa olla mun ystävien tukena niiden sitä tarvitessa. Haluaisin olla hyvä ystävä, sellainen kuin aina ennenkin, mutta en kykene. Oman pään selvittämisessä on tarpeeksi. Vaikka en mä siihen kauheesti selkeyttä ole saanut. Siksi kai päätinkin hankkia apua. Ihan tajuttomat jonot. En tiedä ahdistaako tieto siitä, että muutkin tarvitsevat apua vai tuoko se jonkinlaista lohtua.
3.3.2020
Ruoka ei maistu, ei mulla oikeastaan ole nälkäkään. Yritin kyllä aamulla syödä, mutta se tuntui tuskalliselta. Jaksoin kuitenkin nähdä kavereita koulun jälkeen, pitkästä aikaa. Oon yrittäny puhua äidille, mutta se tuntuu jotenkin vaikealta. Kaverit yrittää parhaansa mukaan ymmärtää, mutta kaipaisin nyt jonkun ulkopuolisen. Enkä mä halua olla vaivaksi mun läheisille.
19.3.2020
Me siirryttiin etäkouluun, koronatilanteen vuoksi. Ahdistaa ajatus siitä, että nyt oon jumittunu tänne neljän seinän sisään. Se, että mun on täytynyt fyysisesti lähteä kotoa kouluun, on pitänyt mut edes jollain tasolla järjissäni.
14.7.2020
Aurinko lämmittää ja vesi viilentää. On ollut kevyempi olla. Oon nähny paljon kavereita, se on virkistäny. Oikeastaan se pimeys laskeutuu vasta kun jään yksin. Siks oonkin nyt vältellyt sitä parhaani mukaan.
25.3.2021
Etäkoulua etäkoulun perään. Odotan koronan loppumista, odotan parempia päiviä, vapautta ja terapiaan pääsyä. Puhutaan yhä tiukemmista järjestelyistä, puhutaan siitä kuinka opiskelijoilla on paha olla, puhutaan siitä kuinka pitäis vielä jaksaa, blaablaablaa… Oisko jotain positiivista välillä?
Päiväkirja on kuvitteellinen, mutta valitettavan realistinen kuvaus opiskelijanuoren arjesta etäkoulun keskellä. Pääkaupunkiseudun opiskelijakuntien kaupunkipoliittinen ohjelma:
Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita on lisättävä ja ensimmäinen hoitokontakti on saatava kuukauden sisällä hoitoon hakeutumisesta. Kaikkien alle 29-vuotiaiden ja kaikkien korkeakouluopiskelijoiden on saatava tarvittaessa maksutonta psykoterapiaa.
